IIIIKKK!!! Torakka!!!

Tomppa istui ja tuijotteli käytävän nurkkia jo alkuillasta, mutta mitäs ihmeellistä siinä oli, sillä on aina niitä kissojen juttuja, joita ihminen ei vaan nää.
Me mentiin nukkumaan yhdentoista tietämillä, kuten tavallista. Yhden maissa heräiltiin kummastelemaan outoja tömähdyksiä ja ääniä? -Meiltä ne tuli, eikä kissat näyttäneet olevan nukkumassa, huomattiin. Mitä hemmettiä ne melskaa keskellä yötä, kompasteltiin unisina ihmettelemään? Molemmat istuivat kuin tattiaiset keskellä eteisen lattiaa, ja yht'äkkiä Freddy loikkasi pöydälle, ja siitä tiskille, -Tomppa viivana perässä. Samantien molemmat ampaisivat keittiön baaritiskille silmät nauliutuneina katon rajaan. -Nyt mekin nähtiin! -KAUHEAN kokoinen torakka kökötti kattolistan kupeessa, ainakin kahdeksansenttinen iljetys tutisevine tuntosarvineen.
Kun ensihermiksestä selvittiin, alettiin toimia. Ossi pistettiin makkariin, ettei se jää jalkoihin, ja kaikkien huoneiden ovet suljettiin. Haettiin varsiharja ja pyyhe. Varsiharjalla hätisteltiin se liikkeelle....inhotus, kuinka salamannopea se oli, mutta niin oli kissatkin. Vain yhden kerran se koski lattiaan, ja siihen jäi sätkimään Freddyn tassun alle. Kun me yritettiin ottaa, -se karkasi, mutta Tomppa varmisti lätkäisemällä ison tassunsa päälle, ja sieltä kynsien välistä saatiin se vihdoin pyyhkeen sisään....voi eiiih, pyyhkeestä torakka karkasi suoralla lennolla ulko-oven karmiin. Me avattiin ovi ja huidottiin kuin sekopäät sitä ovesta ulos, toinen harjalla ja toinen pyyhkeellä kissat kintereillä. Lopulta torakka seisoi pitkine koipineen keskellä pimeän porraskäytävän lattiaa, ...paniikissa se otti suuntaa takaisin sisään. Siinä sekunnissa se sai pyyhkeen ja ison ihmisen kimppuunsa, joka huitoi sen hullun lailla jonnekkin alakerroksiin rappukuiluun.
KLiCK! sanoi ulko-ovemme sulkeutuessaan kerrostalon keskiyön hiljaisuudessa. Kello oli puoli kaksi, kissat tuijottivat silmät tummina edelleen ulko-ovea, ja me vajottiin hervottomina istumaan, -näillä adrenaliineilla ei ihan heti nukuttaisi. -"Luuletko, että naapuri kattoi ovisilmästä?"....rupesi jo naurattamaankin, pahus kun ei ehtinyt kameraa hakemaan.

15 vuoden aikana tämä oli kolmas torakka meidän sisätiloissa, osoittaa että ne ovat ainakin kerrostaloissa hyvin harvinaisia, onneksi. Kaduilla torakan voi nähdä iltamyöhällä ja yöaikaan vipeltämässä, tapansa mukaan ne liikkuvat vain pimeässä. Eivät ne pure, eivätkä tee ihmiselle yhtään mitään, vaan painelevat karkuun. Avonaisista ovista ja ikkunoista voi aina joku ötökkä, torakkakin, tulla ihan sattumalta, mutta ruoka on ainoa joka ne vartavasten kutsuu ja pitää sisätiloissa. Ruuat piiloon, pussit kiinni, ei likaisia tiskejä, ei edes murusia, niin eivät viihdy ja asetu taloksi. Tarina kertoo, ettei niitä kannata tappaa, koska liiskautuessaan ne erittävät ainetta, joka kutsuu kaikki kaverit apuun?? -Tiedä sen totuudesta, ja yks' lysti, ei meillä ole tapana tappamalla tappaa koskaan mitään, on vastoin periaatteita, ulos ne pistetään tavalla tai toisella. Onneksi on kissapartio, tehokas mutta myrkytön vaihtoehto, ilman niitä tuskin oltais vähään aikaan edes tiedetty ötökän olemassaolosta, eikä ainakaan oltaisi saatu sitä kiinni. Kissattomille löytyy kauppojen hyllyiltä loukkuvalikoimaa, sekä muut torjuntakonstit.
Matkalaisille hyvää lomaa, ja vaikka tuskin kohtaatte torakkaa, niin ottakaa Mirri mukaan, lämpimässä kelpaa köllötellä.